Silloin kun ratkaistavissa oleva asia vaikuttaa levittäytyvän usealle eri lääketieteen erikoisalalle, asioiden käsittely tapaa jo heti alkuvaiheessa lähteä hallinnasta, sillä asiakasta tutkiva kokee kuormittuvansa liiasta tiedosta, eikä kykene parametrisoimaan kerrottua. Parametrisointi tarkoittaa tässä sitä, että nähdään mielessä joko visuaalisina animaatioina tai kuvioina ne, mitkä voisi esittää myös numeerisessa muodossa joillakin vaihteluväleillä. Lisäksi täten muodostuneilla muuttujilla olisi jonkinlaista toisiinsa vaikuttavuutta l. yhden muuttuessa yksi tai useampi muu muuttaja saattaisi muuttua myös – jollakin logiikalla.

Johtuen siitä, miten terveydenhoitoalan ihmisiä koulutetaan, minkälaisiin erikoistumislinjoihin koulutusjärjestelmä on lohkottu, minkälaisen tiedon vastaanottamisesta opiskelijat ovat vähemmän innostuneita, millä tavoin eri tehtäviä hoitavat ihmiset on ripoteltu pitkin terveydenhoidon kenttää jne. asiakasta tutkivien kanssa keskustelu menee liian helposti pelkäksi jutusteluksi siinä kohdin, missä asiakkaan ennalta kerryttämä tieto, joka voi koostua myös pelkistä tiedon palasista, ylittää tutkivan tietämyksen.

Tällainen on erittäin turhauttavaa sellaisen henkilön kannalta, joka on erityisen kiinnostunut "ottamaan itse itsestään vastuuta" kuten monesti tavataan vaatia. Tällainen henkilö voi käydä läpi monia eri asioihin perehtyneitä terveydenhuoltoalan toimijoita ja sitä kautta kasvattaa omaa ymmärrystään asiasta, huomaten sitten jossain vaiheessa, että kokonaisen sairaanhoitopiirillisen asiantuntijat eivät saa yhteisellä tietämyksellään katettua kuin paikka paikoin sitä tietämystä, jonka asiakas itse on ehtinyt kerryttämään. Lopulta, asiat ratkeavat asiakkaan kannalta siten, että asiakas itse opiskelee niin paljon lisää, että hän ymmärtää, että kaikki hänen ongelmansa, joilla on yhteiset tekijänsä, ovatkin ihan helposti ymmärrettävissä ja karkotettavissa, eikä edes maksa paljon.

Kätevää olisikin, jos terveydenhuollon asiakas voisi kuvailla asiansa tietokoneelle, joka pystyisi piirtämään käsitystä asiakkaasta sitä paremmaksi mitä enemmän asiakas kertoo, mitään unohtamatta ja samanaikaisesti useista ulkoisista tietolähteistä tietokoneen älyään paremmaksi jalostaen. Lähitulevaisuudessa voisikin olla parempi niin, että kuuntelemassa asiakasta olisi vähemmän sairaanhoitaja-lääkäri -ketjuja ja enemmän datatiedemies-tietokoneäly -pareja (tai datatiedenainen), datatiedemiehen toimiessa asiakkaan apuna (eli ei auktoriteettina). Tietokoneen kanssa keskustelemisessa olisi se mukava puoli, että sille voi samalla käyntikerralla heittää – ellei jopa kotonta käsin etäyhteydellä – mietiskeltäväksi esim. seuraavanlaiset irtohavainnot, omat mietinnät ja pikkukysymykset:

Tietokoneet ovat siitä mukavia, että niiltä voi ihan vapaasti kysyä ns. tyhmiäkin kysymyksiä tai kysymyksiä, joihin odotettuja vastauksia pidetään lähinnä nice-to-know -tyyppisinä, mutta jotka eivät kysymyshetkellä tunnu niin elintärkeiltä. Fiksu tietokone ei hätkähdä siitä, jos käyttäjä ei tiedä jostain asiasta kuin sen englanninkielisen nimen, muun kerronnan ollessa suomeksi tai jos lauserakenne ei ole ihan täsmällinen kieliopiltaan. Tietokone ei myöskään unohda kerrottua sitä mukaa, kun sitä kertyy lisää. Sille ei tarvitse purkaa kaikkia mietintöjään auki valmiiksi, eikä ole tarpeen noudattaa jotain tiettyä syntaksia. Se myös tunnistaa kysymyksen retorisuuden ja mietiskeleväisyyden, tuottaen pyydetyn tiedon perusteella erilaisia väliraportteja, joiden avulla asiakas itse voi kehittää omaa käsityskykyään käsillä olevasta asiasta ja esittää parempia kysymyksiä. Vertaappa tätä siihen, että "oikealla" lääkärillä käydessä lääkäri varaa ajan jollekin toisella asiantuntijalle, jonka luo pääsee esim. seuraavan viikon torstaina klo 14.00. Koeta siinä sitten pitää hyvää flowta yllä.