Tietokoneen ääreltä poissa ollessa

Mieleen jäävyyden tarkoituksessa on tehokkaampaa jättää häirintä-/vaikutuspyrkivyyksistä merkkejä asuintiloihin kuin tokaista jotain merkittävänoloista netissä, sillä fyysisessä tilassa tapahtuvat/tapahtuneet asiat tulee kokeneeksi useamman aistin kautta ja kohdeyksilön mieli käsittelee niitä enemmän niiden läsnä olevuuden välttämättömässä olevuuden vuoksi, sekä erityisesti silloin, jos joutuu suorittamaan mielessään fysiikkasimulaatioita vastatakseen kysymyksiin “olisinko voinut aiheuttaa tämän itse” ja “miten näin voisi tapahtua luonnollisesti”. Esimerkeissä mainitut kytkökset ovat primäärejä assosiaatioita ts. tapahtumiin liittyy monia muitakin yksityiskohtia, jotka punoutuvat keskenään mielteiden verkoksi ja kytkeytyvät jo aiemmin muodostuneisiin assosiaatioihin.

Harmaa, painavahko, vetoketjullinen paita oli ollut matala-aitaisen omakotitalon pihalla, syrjemmässä olleella pyykkinarulla kuivamassa pesun jäljiltä. Paitaa hakiessa huomattu siihen ilmestyneen isohko repeämä, mikä oli käytettävyyden vuoksi ommeltava langalla. Ompelu sinänsä ei ollut ongelma, olihan sitä ennenkin tehty, mutta jostain syystä harmaa lanka oli kadonnut siitä omasta lootasta, jossa tavallisesti oli mm. ompeluvälineitä, eikä jäljellä ollut kuin ohut sininen tai paksumpi lanka, jonka sävy oli riittävän samankaltainen herättämään tajuamuksen siitä, miten tietyt muut saman päivän aikaiset tapahtumat veivät yhdessä tämän viimeisimmän “lankoja puuttuu”-tapahtuman kanssa ajatukset pari viikkoa aiemmin katsottuun Sin City -elokuvaan, jossa Roark-nimisen hahmon kuollessa, hänen saamistaan viillloista turskahti esille keltaisen näköistä nestettä. Sin Cityhän on elokuva, joka on enimmäkseen harmaasävyistä, mustaa ja valoista, mikä toi erityisissä tapahtumakohdissa käytetyt värit erottumaan erityisen mieleenjäävästi. Kysehän ei sinänsä ole yksinkertaisesta vertauksesta omaan käytökseen, vaan ihan tavanomaisesta primingsignaalien käytön valmistelusta, missä persoonanpiirteillä ei ole erityisempää merkitystä - assosiaatioita vaan sinne sun tänne.

Omien vaatteiden silpomista ja rispaannuttamista on ilmennyt paljon myöhemminkin, kuten M&S:n Lappeenrannan myymälästä ostetut käsineet, jotka silpoontuivat ja rispaantuivat yhden sormen kärjen osalta jo heti seuraavana päivänä ostotapahtumasta sillä aikaa, kun käsineet lojuivat kertaakaan käyttämättömänä pöydällä itsensä ollessa toisaalla käymässä. Eräät Thinsulate-merkkisistä hansikkaista näyttivät pihan ostamisensa jälkeen siltä kuin niiden ranteen kohdalle kohdistuvaa osuutta olisi revitty voimalla käsineen suuaukon kohdalta nelisin sentin verran. Näissäkin tapauksissa kyse oli primingsignaalien käytettävyyden valmistelusta, assosiaatioiden luomisesta samanaikaisiin tapahtumiin ja tuntemuksien sävyttämisestä vahvemmin ärsyttävyyttä tuottavin keinoin, sekä vihjauksilla siitä, että omissa asuintiloissakaan ei ole turvassa - ei itse, eikä omat tavarat. Lukijan näkökulmasta tässä on hyviä mahdollisuuksia tehdä kaikenlaisia vääriä johtopäätelmiä, mutta siitähän häirinnässä on osittain kysekin - lukijan laiskuudesta lukea pidempiä ja yksityiskohtaisempia selityksiä.


Ihmiset ovat viehtyneitä siihen ajatukseen, että joku toinen ei arvaa ennen kuin vasta myöhemmin, minkä myöhemmän tapahtuman tai ajateltavan yhteydessä tämä nyt tehtävä teko on tarkoitus palauttaa uudelleen kohdeyksilön mieleen - yhdessä muiden teon aikaisten, mielteiksi muuttuneiden, havaintojen kanssa.

Arduinoa eli “elektroniikka-alustaa ja ohjelmointiympäristöä” voi ja varmaan käytetäänkin keskeisenä osana häirinnän tasalaatuistamista, ajoittamista ja toistettavuuden varmistamista. Häiritsevien ja häirintään jotenkin kontribuoivien tapahtumien aikaansaaminen ei Arduinon avulla tarvitse tapahtua siten, että ihmisosallistuja on maantieteellisesti lähettyvillä tapahtumapaikkoja, vaan riittää kun hän antaa omalta päätelaitteeltaan sellaisen ohjauskäskyn, joka päätyy Internetin kautta Arduinon käsiteltäväksi ja joka sitten antaa oman signaalinsa, jonka jokin muu laite käsittelee itselleen tarkoitettuna ohjauskomentona. Näiden tapahtumasarjojen loppuvaiheessa voi tapahtua esim. jonkin esineen nakuttelua seinään rytmillä, jonka jokin motorisesti toimiva koje tuottaa. Lisäksi se voi siinä samalla lähettää esim. Bluetoothin tai WiFin kautta komennon jollekin tietokoneelle tai verkkopalvelimelle, joka sitten suorittaa hetkellisen hyökkäyksen kohti kohdeyksilön tietokonetta. Arduino ei suorittaisi tässä mitään raskasta laskentaa, joka vaatisi paljon muistia ja tehoja, vaan se vain ottaisi käskyjä vastaan ja tuottaisi niitä itsekin. Kustannukset per laite, lisäosineen, ovat vain muutaman kympin.

Ei ihmisten aina tarvitse olla ns. kuvassa mukana, jotta jokin tuntuu ärsyttävältä, sillä mieli pystyy selittämään tapahtumien kulkuja siten, että tulee ymmärretyksi mitä on tehty, minkä vuoksi, kuka todennäköisemmin on osallistunut yms. Oheiset valokuvat vuosilta 2015 ja 2016.


Häiritsijä voi pyrkiä toimimaan yhdistävänä tekijänä kahdelle eri asialle, koska sellainen tehostaa mieleen jäävyyttä (esim. kerrostalossa yksittäinen kolautus yhdistää sekä solujen välisen signaloinnin, että markkinoinnin ideoita).

Toinen tyyppi ajoitteli omien suorituksieni huippukohtiin eli loppuvaiheille tietynlaista häirintää, toisen ajoitellessa symbolisesti tai muutoin erityisen merkittäviin hetkiin. Netin kautta luvattomasti tietokoneen käyttöä monitoroiden, tietenkin.

Useampikin Postin ja jätekuljetysyhtiön työntekijä on osoittanut, että he ovat joka päivä valmiita ajoittamaan saapumisensa sellaisiin hetkiin, jolloin itselläni on jotain sellaista meneillään, joka ei kaipaisi minkäänlaista häiritsemistä. Tyypillisesti tämä jokin on jonkin uuden oppimista lukemisen kautta tai ohjelmointiin liittyvien tehtävien suorittamista. Käytännössä kyse on mm. siitä, että kun ensin on brutaalin runnovasti assosioitu reikäisyyttä, panemista, nussimista, homoilua yms. Postin logon reikiin ja likaisuuden poistamiseen ym. (eri ihmisten toimesta, eri tapahtumapaikoissa) on ilmeisestikin ideoitu, että voidaan tuoda valmisteltua ärsyttävyyttä kaikkeen sellaiseen, mikä tarjoaa assosiaatiivisia liittymäpintoja kuten Tomcatin (open-source Java Servlet Containerin) garbage collectioniin tai JavaScriptin publish–subscribe -konseptiin. Koska tarkoituksena selvistäkin on yrittää pilata koulutusalaani liittyvien ajatuksien selkeyttä, tarvitaan tietenkin myös kaikenlaisia avusteita ja vahvikkeita ilmestymisien tuottamien “signaalien” lisäksi. Vaikkei se noista valokuvista ilmi käykään – tarkempi selitys on olemassa – ovat nämä tyypit mitä ilmeisemmin valmiita tappamaan ihmisiä silkan huvin vuoksi.

Asianomainen on kirjoittanut erinäisissä yhteyksissä verkkoon siitä, kuinka eri yritysten työntekijöiden käytössä olevia oikeuksia ja mahdollisuuksia yhdistelemällä saadaan luotua sellaisia prosesseja, joilla ei ole muuta tekemistä kyseisten yritysten varsinaisen toiminnan kanssa kuin se, että eri yritysten työntekijät hyödyntävät näiden yrityksien mahdollistamia oikeuksia ja mahdollisuuksia omiin tarkoituksiinsa. Tämä mahdollistuu mm. siten, että yritysten tietojärjestelmät voivat olla joko erittäin vanhentuneita käyttöoikeuksien hallinnan mielessä tai sitten niiden suunnittelussa ei ole otettu huomioon sitä, että esim. Postin työntekijät voivat käsitellä kuljettamiaan paketteja miten haluavat kahden eri tietojärjestelmiin kertyvän logistisen merkinnän välillä. Toisaalta on myös niin, että kun nykyään on ottamassa valtaa idea siitä, että työntekijät pitäisi sitouttaa ymmärtämään ja osallistumaan yrityksen tarkoituksenmukaisuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen, siinä samalla voi päästä vallalle asenteita, jotka voivat levitä läpi koko työyhteisön. Kun samaa kauttaaltaan adaptoitua asennetta ilmenee useammassa kuin yhdessä yrityksessä, päästään tilanteeseen, jossa saadaan aivan uudenlaista synergistä etua. Tämä etu muodostuisi lakien, normien ja eettisten koodien venyttämisen ja paikoin rikkomisen kautta. Etu itsessään ei välttämättä liittyisi osallistuvien yrityksien liikevoiton lisääntymiseen ja sitä kautta suurempina palkkoina työyhteisön jäsenille, mikä saattaisi muutenkin herättää ulkopuolisten epäilyn, vaan kyse voisi olla esim. jonkinlaisten uhkien helpommasta torjunnasta. Mikä tämä uhka olisi, ei ole tässä yhteydessä niin oleellista. Toisaalta, koska monien yrityksien työntekijävaihtuvuus on jatkuvaa ja sisääntulevia uusia rekrytoituja ei välttämättä ole ”konvertoitu” sellaiseksi, että he hyväksyisivät lakien, normien ja eettisten koodien venyttämisen, on todennäköisintä, että mitä vääryyttä yrityksissä tapahtuukin, se ei ole ilmiselvää. Suomenkielen monimerkityksellisyys lukuisten sanojen ja ilmaisujen osalta, sekä kaksimerkityksellisen elekielen käyttö jo pelkästään tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia ”asioista tietoisten” kesken viestimiseen ilman, että ”ihan vaan töissä olevat” huomaisivat mitään erityistä tapahtuvan.

Postin tapauksessa on myös niin, että erinäisissä logistisissa vaiheissa esiintyy pienten ryhmien muodostumista jonkin tietyn logistisen vaiheen suorittamiseen koko työvuoron ajaksi, mikä mahdollistaa keskinään sovitut salailut esim. jonkin yksittäisen postin kulkeutumiseen liittyvän tekosen tekemiseksi. Jos tätä ylimääräistä tekoa helpottamaan on saatavissa mukaan sellainen henkilö, jolla on mahdollisuuksia muokata sähkö-, data- ja tietovirtoja oman roolinsa puitteissa, saadaan helpostikin kasvatettua sitä aikaikkunaa, jonka puitteissa jokin haluttu muutos voidaan toteuttaa, sekä mahdollisesti pyyhittyä kaikki jäljet tapahtuneesta. Sekään ei ole niin oleellista tässä yhteydessä, mikä tämä tavoiteltu muutos olisi, mutta se on, mihin sillä pyrittäisiin. Koska on niin, että Lappeenrannan Prismassa on otettu varsin tavanomaiseksi työntekijöiden huvittelukeinoksi seurata luvatta tiettyjen liiketiloissa kulkevien henkilöiden liikkeitä mitä ilmeisimmin sekä mobiililaitteiden WiFi-signaalia, että valvontakameroiden tarjoamaa kuvaa hyödyntäen, ei voine pitää poissuljettuna, että joku postilainen tai alihankintana jotain pestiä hoitava henkilö vuotaa tietoa esim. siitä, mikä on valvontakameroiden resoluutio (kuvatarkkuus) ja mihin kaikkialle niiden valvontakenttä ei ulotu.

Koska on niin, että paikalliset ihmiset ovat joka ikinen kerta ennalta tietoisia sekä siitä, kun asianomaiselle on saapumassa tiettynä päivänä ja tiettynä ajankohtana postia pakettina tai kirjeenä, suoraan kotiin, Siwaan Kurjentielle tai Lappeenrannan K-Citymarkettiin, että myös siitä kun lähetys on myöhässä vähän tai paljon, täytyy olla niin, että saapuvien lähetyksien etenemisestä vuotaa tietoa ulkopuolisille lähetyksen edetessä. Tämä käy tuntuvimmin ilmi Siwassa (nykyisin K-market), jossa joutuu olemaan tovin aloillaan ja ottamassa kuulo- ja näköaistin kautta vastaan sitä saastaa, mitä asianomaisen lähetyksistä tietoiset pyrkivät saamaan asianomaisen tajuntaan. Tämä pätee sekä silloin, kun tieto saapumisesta on selvitettävissä seurantakoodin avulla sähköpostiin saapuneesta viestistä (sähköpostin hakkerointi, tietokoneen etäkontrollointi), että silloin kun lähetys vain saapuu ilman sen kummempia ennalta ilmoittamisia (esim. eBay-tilaukset Kiinasta). Lisäksi, lähetyksien saapumisien viimeisellä vaiheella on lähetystä kuljettavan tahon saapumisen ajoittaminen juuri sellaisille hetkille, jolloin tietynlainen suggestoiva vaikutus ja priming-efektin hyödyntämisen mahdollisuus (”yksi ärsyke vaikuttaa siihen, miten jokin myöhempi ärsyke tulee käsitellyksi yksilön mielessä”) on tehokkaimmillaan.

Huomioitavaa on myös se, että erillisten tapahtumien, esineiden ym. (asioiden) ajallista esiintymistä säätämällä päästään tilanteeseen, jossa tiettyjen asioiden piirteet (assosiaatiot, konnotaatiot, denotaatiot) aiheuttavat yhteisvaikutuksia, jotka johtavat tavoiteltujen tiettyjen ajatuksien, mielteiden, käsitteiden, mielikuvien yms. ”aktivoitumiseen”.

Kyse on sosiaalisesta pelistä, jossa pyritään mm. siihen, että mitä ikinä asianomainen verkosta tilaakaan, saapuvan lähetyksen mielekkyys tuhotaan tai vähintäänkin pilataan, sekä liitetään saapumistapahtumaan sellaisia muistojen ituja, joita voidaan herätellä myöhemmin kohdeyksi lön mielestä esiin, jolloin saadaan samalla teorian mukaan aktivoitua myös kaikkea muuta alkuperäisessä tilanteessa vallinnutta (vrt. mentaalinen aikamatka, mikä aktivoi samat hermoverkot kuin mitä joskus aiemminkin oli aktiivisena). Kyse ei välttämättä ole siitä, että asianomainen olisi jotenkin erityisen hyvä kohde tällaiselle häirintätoiminnalle, vaan kyse on ehkä enemmänkin jonkinlaisesta harjoittelusta jotain tulevaa varten. Häirintää ja tietovuotoa tapahtuu joka tapauksessa kaikkien saapuvien lähetyksien kohdalla, joten siltä pohjalta voi miettiä minkälaisten tahojen motivaatio riittää mihinkin.

Yliopiston apteekista tilattu Nutriworxin kilon proteiinipurkin pohjalle oli päätynyt mittalusikka, mikä oli varsin omituista, koska purkissa oli niin paljon tiiviihkösti pakkaantunutta jauhetta, ettei pelkkä kuljetuksen aikainen tärinä olisi saanut mittalusikkaa kulkeutumaan sinne asti. Aiemmat samanlaiset tilaukset olivat saapuneet mittalusikka jauheen päällä. Tieto tästä omituisuudesta oli paikallisten ihmisten tiedossa ennen lähetyksen saapumista. Oliko tempaus, joka vaati koko purkin tyhjentämisen ennen käyttöönottoa, valmisteltu tuotteen valmistajan alaisuudessa toimineen työntekijän toimesta?

Mielenkiintoista sinänsä, mutta mitänkä saattuukin olemaan niin, että aina kun minulle varataan aika esim. psykologilta, lääkäriltä tai jostain virastosta, kyseisellä päivällä on tarjottavanaan jotain muuta erityistä kuten: