On joissain tapauksissa mahdollista, että tietoverkon kautta tapahtuvasta häirinnästä pystyy muodostamaan vaikutelmaa häirinnän toteuttajista. Oletettakoon, että kyse on sellaisesta kaksivaiheisesta häirintätekniikasta, jonka ensimmäisessä osassa opetetaan (ehdollistamisvaihe), että tietynlainen ylenmääräisesti esiintyvä tietokoneen poikkeava toimintaa “tarkoittaa” sitä, että sen esiintymisen aikaan mielen pitäisi huomioida jotain tiettyä muuta juuri sillä hetkellä havainnoitavissa olevaa. Tämä poikkeava toiminta voisi olla esim. kovalevyn toiminnasta lähtevä naksuttava ääni, tietokoneen hetkellinen jumiutuminen, hiiren pointterin omituinen viuhahtelu tms.

Käytännössä häirintä jatkuisi toisessa vaiheessa siten, että tietokoneen poikkeavan toiminnan aikana ruudulla olisi esitettynä jotain sellaista, joka olisi assosiaatioiden tai konnotaatioiden kautta liittyvä esim. sanoihin tappaminen, natsi, julmuus, nietzsche, jokela, virginia tech, myyrmannni, itsemurha, jne. Jos tätä jatkuisi kuukausikaupalla, aivoihin alkaisi muodostua neuronien klustereita, ryppäitä ja rykelmiä, joissa aktivoituisi suuri joukko neuroneita viestimään keskenään, palauttaen tietoisella tasolla mieleen suuren osan aiemmista samaan ehdollistumaan liittyneistä asioista. Aivojenhan voidaan luonnehtia olevan eräänlainen kuvion-/mallintunnistuskone (eng. pattern recognization machine), joten se “tajuaa” milloin tietyt havainnolliset kriteerit täyttävä esiintymä ilmenee uudestaan.

Erityisen alttiita tällaiselle häirinnälle ovat ne, joita stressataan jollain muullakin tavoin - päivittäin - sillä mieli voi tuolloin jäädä helpommin jonkinlaiseen kierteeseen (eng. loop), eikä se pääse niin helposti näistä ikävistä asioista irti. Meditaatio on eräs niistä keinoista, jolla tällaisen häirinnän vaikutusta voi tehokkaasti ehkäistä, mutta meditaation vaikutukseen uskominen pitää ensin muodostaa kokeilemisen kautta, minkä vuoksi monet häirinnän kohteen voivat yrittää selvitä asiasta yksinkertaisesti yrittämällä ajatella jotain aivan muuta tai ainakin olemaan ajattelematta sitä, mikä häiritsee. Tällainen ei toimi kovinkaan hyvin, jos on muutenkin stressaantunut ja mielenhallinnassa on jotain muutakin kehitettävää.

Varsinaiseen häirintään voi olla kehitetty oma etäkäyttöliittymänsä, jossa käytettävissä olevilla painonapeilla voi saada aikaan hyvinkin monimutkaisia ja moniosaisia prosesseja. Helpoimmillaan sen kautta voi tehdä yksinkertaisia toimenpiteitä kuten etätietokoneen (kohteen tietokone) kovalevyn indeksoinnin käynnistäminen tai sen prosessorin tuulettimen nopeuden muutos. Haastavin osuus häirinnän toteuttajien kannalta on saada kohteen tietokoneeseen asennettua sellainen taustaohjelma, johon voidaan milloin tahansa ottaa salainen yhteys ilman, että kohdetietokoneen verkkoliikennettä monitoroivat ohjelmat edes huomaavat minkäänlaista ylimääräistä verkkoliikennettä esiintyvän. Käytännössä tämä onnistuu hyödyntämällä Windows-käyttöjärjestelmien lukuisia julkistettuja ja julkistamattomia tietoturva aukkoja, mikä voi olla joillekin asiansa osaavilla helppo ja triviaali tehtävä. Kyseisellä taustaohjelmalla olisi rajoittamattomat oikeudet tehdä kyseisessä tietokoneessa mitä vain, mahdollisesti ohittaen koko käyttöliittymäkerroksen ja ohjaten tietokoneen toimintaa sen ohi.

Tiettyihin samoihin ehdollistumiin pohjautuvan häirinnän jatkuessa alkaa häiritsijöistä muodostua tietynlainen profiili, jos voidaan olettaa, että vain tietyt henkilöt ovat voineet olla tietoisia siitä, miksi kohdehenkilö avasi juuri tietynsisältöisen tai aiheisen verkkosivun. Tällaisille ounasteluilla tarvitaan lukuisia vahvistumia, mutta lopulta tietty varmuus alkaa muodostua. Tämä ei kuitenkaan ole mikään varsinainen todiste, vaan se on vain tuntuma, jonka yhteydessä esiintyy tiettyä varmuutta. Lisäksi häiritsijöiden on helppo kertoa erilaisia avainsanoja muille ihmisille ja täten delegoida häirintä jonkin sellaisen tehtäväksi, joka ei ole koskaan varsinaisesti tavannut häirittäväänsä.

Tapauksesta riippuen häirintä voisi olla sillä tavoin koordinoitua, että sillä pyrittäisiin aiheuttamaan esim. sitä, että tietyt aiheet olisivat jatkuvasti nousemassa uudelleen ja uudelleen kohdeyksilön mieleen (esim. sairaudet ja murhat) tai vaihtoehtoisesti tiettyjä kohdeyksilön mielekkäinä pitämiä aiheita pyrittäisiin tekemään ärsyttäväksi hänelle. Esim. aina kun hän yrittää keskittyä gradunsa työstämiseen ja tiettyyn mielentilaan sisäänpääsemiseen, alkaisi esim. tietokoneen tuuletin pitää erikoista ääntä (piilotettu taustaohjelma olisi huomannut tiedoston avaamisen ja reagoinut ennalta ohjelmoidun skriptin mukaisesti), jolloin hänen tietoisuutensa vyöryisi kaikenlaista turhaa gradun tekemisen kannalta ja sen kertainen orientoituneisuus olisi kenties aivan pilalla.

Lisähaasteita ja hyötyjä häirinnän toteuttajille muodostuu kohdeyksilön toiminnan tarkkailemisesta reaaliajassa. Tämä voidaan toteuttaa joko perinteisellä kiikarointimenetelmällä tai jollain hienostuneella keinolla, joka välittää monitorilla näkyvän kuvan reaaliajassa häiritsijöiden katseltavaksi.


Julkaistu alunperin teoksessa "Valtakunta ajoittaisesta mielenrauhasta".