Arduinoa eli “elektroniikka-alustaa ja ohjelmointiympäristöä” voi ja varmaan käytetäänkin keskeisenä osana häirinnän tasalaatuistamista, ajoittamista ja toistettavuuden varmistamista. Häiritsevien ja häirintään jotenkin kontribuoivien tapahtumien aikaansaaminen ei Arduinon avulla tarvitse tapahtua siten, että ihmisosallistuja on maantieteellisesti lähettyvillä tapahtumapaikkoja, vaan riittää kun hän antaa omalta päätelaitteeltaan sellaisen ohjauskäskyn, joka päätyy Internetin kautta Arduinon käsiteltäväksi ja joka sitten antaa oman signaalinsa, jonka jokin muu laite käsittelee itselleen tarkoitettuna ohjauskomentona. Näiden tapahtumasarjojen loppuvaiheessa voi tapahtua esim. jonkin esineen nakuttelua seinään rytmillä, jonka jokin motorisesti toimiva koje tuottaa. Lisäksi se voi siinä samalla lähettää esim. Bluetoothin tai WiFin kautta komennon jollekin tietokoneelle tai verkkopalvelimelle, joka sitten suorittaa hetkellisen hyökkäyksen kohti kohdeyksilön tietokonetta. Arduino ei suorittaisi tässä mitään raskasta laskentaa, joka vaatisi paljon muistia ja tehoja, vaan se vain ottaisi käskyjä vastaan ja tuottaisi niitä itsekin. Kustannukset per laite, lisäosineen, ovat vain muutaman kympin.