Nuorten ja lasten tekemissä rikoksissa on erään uutisia tuottavan tahon uutisoinnin perusteella arvioituna se yhteinen piirre, että jokainen niistä on toteutettu joko vähäisen harkinnan jälkeen tai sitten jotain yksinkertaista kaavaa on toistettu moneen otteeseen. Kun näitä vertaa siihen kuinka monimutkaisia, paljon ennakkosuunnittelua ja toteutusvaiheen hallintaa vaativia rikoksia, haitantekoa tai mediapeliä aikuiset ihmiset tekevät, voisi jäädä vaikutelma, että nuoret ja lapset ovat liian “tyhmiä” tekemään rikoksia tai olemaan kenellekään toiselle haitaksi muulla tavoin kuin muksimalla, tönimällä tai sanomalla rumasti.

Rikoksia, joihin lapset ja nuoret uutisoinnin perusteella ilmeisesti tyypillisimmin syyllistyvät ovat: kananmunien heittely, bänditilojen sytettely, huumeiden kotiviljely, poliisin osoittelu laserilla, myymälävarkaudet, tupakan tumppaaninen toisen otsaan, riitely parkkipaikalla, hätävalheet ja tarinoiden sepittely, valepoliisina esiintyminen, uhkaavat kirjoitukset seinillä, koulu uhkaukset Internetissä, jne.

Ottaen huomioon, kuinka helppo Internetin viestintävälineiden kautta on vinkata muille erilaisista Internetissä käytettävissä olevista sovelluksista (SaaS-palvelut), joilla on näppärä esim. editoida videoita, pitää wikiä, tehdä merkintöjä kalenteriin, piirtää kaavioita, suunnitella projekteja, yms. voitaneen olettaa, että tietoisuus näistä ohjelmista on vain kasvamaan päin. Jo pelkästään selainkäyttöisiä projektinhallintaohjelmia (osa erittäin helppokäyttöisiä) löytää helposti lähemmäs 100 erilaista.

Voitaneen uutisoinnista saatavista vaikutelmista huolimatta lähteä siitä olettamuksesta, että lapset ja nuoret eivät ole tyhmiä, vaan he oppivat asioita erittäin nopeasti? Eikö niin ole väitetty “iät ja ajat”, että “lapset opettavat vanhempiaan, koska vanhemmat ovat niin kalkkiksia kaikissa uusissa jutuissa”? Toisaalta, on myös tehty tutkimuksia, joiden mukaan lapset ja nuoret eivät oikeasti ole aivan niin tehokkaita ja taitavia Internetin ja tietotekniikan käyttäjiä kuin toisinaan tavataan hypettää, vaan käyttö on paljoltikin rajautunut tietyntyyppisiin ja usein jopa samoihin palveluihin.

Kuitenkin, olisi ajatuksena melko omituinenkin, ettäkö pitäisi ensin saavuttaa jokin titteli kuten “liikemies” tai “poliitikko”, ja vasta sen jälkeen olisi kykeneväinen “kieroon peliin”. Uutisointien perusteella lapset ja nuoret ovat aivan liian ärsykkeille alttiita, jotta kykenisivät viemään mitään laajempaa suunnitelmaa loppuun, saati edes aloittamaan sellaisen tekemistä. On vaikea uskoa, että näin todella olisi. Vastakkaisia todisteita saa kerättyä helposti, kun vain vähän seurailee elämää omassa elinympäristössään. Vuokaavioiden käyttö ei ole mitään erityisen vaikeaa, eikä PERT-kaavioidenkaan ideaa kauaa opettele, minkä jälkeen aletaankin olla jo aika valmiita tuottamaan Gant-kaavioita ja ottamaan esim. Microsoft Project käyttöön.


Julkaistu alunperin teoksessa "Valtakunta ajoittaisesta mielenrauhasta".