Asianomainen on kirjoittanut erinäisissä yhteyksissä verkkoon siitä, kuinka eri yritysten työntekijöiden käytössä olevia oikeuksia ja mahdollisuuksia yhdistelemällä saadaan luotua sellaisia prosesseja, joilla ei ole muuta tekemistä kyseisten yritysten varsinaisen toiminnan kanssa kuin se, että eri yritysten työntekijät hyödyntävät näiden yrityksien mahdollistamia oikeuksia ja mahdollisuuksia omiin tarkoituksiinsa. Tämä mahdollistuu mm. siten, että yritysten tietojärjestelmät voivat olla joko erittäin vanhentuneita käyttöoikeuksien hallinnan mielessä tai sitten niiden suunnittelussa ei ole otettu huomioon sitä, että esim. Postin työntekijät voivat käsitellä kuljettamiaan paketteja miten haluavat kahden eri tietojärjestelmiin kertyvän logistisen merkinnän välillä. Toisaalta on myös niin, että kun nykyään on ottamassa valtaa idea siitä, että työntekijät pitäisi sitouttaa ymmärtämään ja osallistumaan yrityksen tarkoituksenmukaisuuden ylläpitämiseen ja kehittämiseen, siinä samalla voi päästä vallalle asenteita, jotka voivat levitä läpi koko työyhteisön. Kun samaa kauttaaltaan adaptoitua asennetta ilmenee useammassa kuin yhdessä yrityksessä, päästään tilanteeseen, jossa saadaan aivan uudenlaista synergistä etua. Tämä etu muodostuisi lakien, normien ja eettisten koodien venyttämisen ja paikoin rikkomisen kautta. Etu itsessään ei välttämättä liittyisi osallistuvien yrityksien liikevoiton lisääntymiseen ja sitä kautta suurempina palkkoina työyhteisön jäsenille, mikä saattaisi muutenkin herättää ulkopuolisten epäilyn, vaan kyse voisi olla esim. jonkinlaisten uhkien helpommasta torjunnasta. Mikä tämä uhka olisi, ei ole tässä yhteydessä niin oleellista. Toisaalta, koska monien yrityksien työntekijävaihtuvuus on jatkuvaa ja sisääntulevia uusia rekrytoituja ei välttämättä ole ”konvertoitu” sellaiseksi, että he hyväksyisivät lakien, normien ja eettisten koodien venyttämisen, on todennäköisintä, että mitä vääryyttä yrityksissä tapahtuukin, se ei ole ilmiselvää. Suomenkielen monimerkityksellisyys lukuisten sanojen ja ilmaisujen osalta, sekä kaksimerkityksellisen elekielen käyttö jo pelkästään tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia ”asioista tietoisten” kesken viestimiseen ilman, että ”ihan vaan töissä olevat” huomaisivat mitään erityistä tapahtuvan.

Postin tapauksessa on myös niin, että erinäisissä logistisissa vaiheissa esiintyy pienten ryhmien muodostumista jonkin tietyn logistisen vaiheen suorittamiseen koko työvuoron ajaksi, mikä mahdollistaa keskinään sovitut salailut esim. jonkin yksittäisen postin kulkeutumiseen liittyvän tekosen tekemiseksi. Jos tätä ylimääräistä tekoa helpottamaan on saatavissa mukaan sellainen henkilö, jolla on mahdollisuuksia muokata sähkö-, data- ja tietovirtoja oman roolinsa puitteissa, saadaan helpostikin kasvatettua sitä aikaikkunaa, jonka puitteissa jokin haluttu muutos voidaan toteuttaa, sekä mahdollisesti pyyhittyä kaikki jäljet tapahtuneesta. Sekään ei ole niin oleellista tässä yhteydessä, mikä tämä tavoiteltu muutos olisi, mutta se on, mihin sillä pyrittäisiin. Koska on niin, että Lappeenrannan Prismassa on otettu varsin tavanomaiseksi työntekijöiden huvittelukeinoksi seurata luvatta tiettyjen liiketiloissa kulkevien henkilöiden liikkeitä mitä ilmeisimmin sekä mobiililaitteiden WiFi-signaalia, että valvontakameroiden tarjoamaa kuvaa hyödyntäen, ei voine pitää poissuljettuna, että joku postilainen tai alihankintana jotain pestiä hoitava henkilö vuotaa tietoa esim. siitä, mikä on valvontakameroiden resoluutio (kuvatarkkuus) ja mihin kaikkialle niiden valvontakenttä ei ulotu.

Koska on niin, että paikalliset ihmiset ovat joka ikinen kerta ennalta tietoisia sekä siitä, kun asianomaiselle on saapumassa tiettynä päivänä ja tiettynä ajankohtana postia pakettina tai kirjeenä, suoraan kotiin, Siwaan Kurjentielle tai Lappeenrannan K-Citymarkettiin, että myös siitä kun lähetys on myöhässä vähän tai paljon, täytyy olla niin, että saapuvien lähetyksien etenemisestä vuotaa tietoa ulkopuolisille lähetyksen edetessä. Tämä käy tuntuvimmin ilmi Siwassa (nykyisin K-market), jossa joutuu olemaan tovin aloillaan ja ottamassa kuulo- ja näköaistin kautta vastaan sitä saastaa, mitä asianomaisen lähetyksistä tietoiset pyrkivät saamaan asianomaisen tajuntaan. Tämä pätee sekä silloin, kun tieto saapumisesta on selvitettävissä seurantakoodin avulla sähköpostiin saapuneesta viestistä (sähköpostin hakkerointi, tietokoneen etäkontrollointi), että silloin kun lähetys vain saapuu ilman sen kummempia ennalta ilmoittamisia (esim. eBay-tilaukset Kiinasta). Lisäksi, lähetyksien saapumisien viimeisellä vaiheella on lähetystä kuljettavan tahon saapumisen ajoittaminen juuri sellaisille hetkille, jolloin tietynlainen suggestoiva vaikutus ja priming-efektin hyödyntämisen mahdollisuus (”yksi ärsyke vaikuttaa siihen, miten jokin myöhempi ärsyke tulee käsitellyksi yksilön mielessä”) on tehokkaimmillaan.

Huomioitavaa on myös se, että erillisten tapahtumien, esineiden ym. (asioiden) ajallista esiintymistä säätämällä päästään tilanteeseen, jossa tiettyjen asioiden piirteet (assosiaatiot, konnotaatiot, denotaatiot) aiheuttavat yhteisvaikutuksia, jotka johtavat tavoiteltujen tiettyjen ajatuksien, mielteiden, käsitteiden, mielikuvien yms. ”aktivoitumiseen”.

Kyse on sosiaalisesta pelistä, jossa pyritään mm. siihen, että mitä ikinä asianomainen verkosta tilaakaan, saapuvan lähetyksen mielekkyys tuhotaan tai vähintäänkin pilataan, sekä liitetään saapumistapahtumaan sellaisia muistojen ituja, joita voidaan herätellä myöhemmin kohdeyksi lön mielestä esiin, jolloin saadaan samalla teorian mukaan aktivoitua myös kaikkea muuta alkuperäisessä tilanteessa vallinnutta (vrt. mentaalinen aikamatka, mikä aktivoi samat hermoverkot kuin mitä joskus aiemminkin oli aktiivisena). Kyse ei välttämättä ole siitä, että asianomainen olisi jotenkin erityisen hyvä kohde tällaiselle häirintätoiminnalle, vaan kyse on ehkä enemmänkin jonkinlaisesta harjoittelusta jotain tulevaa varten. Häirintää ja tietovuotoa tapahtuu joka tapauksessa kaikkien saapuvien lähetyksien kohdalla, joten siltä pohjalta voi miettiä minkälaisten tahojen motivaatio riittää mihinkin.