Kuten monta muutakin asiaa, tiedettä (myös yhteiskuntatieteitä kuten sosiaalipsykologiaa) ja teknologiaa voidaan käyttää monella tapaa. Esimerkiksi kasvojen-, ilmeiden- ja liikeprofiilintunnistusteknologiat, joita alkaa olla vakiona mukana nykyisin myynnissä olevien webkameroiden mukana tulevissa ohjelmistoissa, voidaan valjastaa omalla pihalla tai sen lähettyvillä käyskentelevien ihmisten tunnistamiseen joko kasvoista tai elekielestä ja täten saada automaattinen hälytys kännykkään esim. siitä, milloin “se tietty kauppamatkustaja on jälleen saapunut Volvollaan pihaan myyntiaikeissa”. Toisaalta, samankaltaista teknologiaa voidaan hyödyntää mielenosoittajien automaattiseen tunnistamiseen mellakoiden yhteydessä.

Jostain syystä ihmisten on vaikea repäistä itseään irti luuloista, jotka antavat hänen ymmärtää, että kaiken sellaisen toteuttaminen, joka näennäisesti vaikuttaa siltä, että vain valtioilla tai terroristijärjestöillä olisi sellaiseen riittävästi resursseja ja/tai motivaatiota, olisi aina juuri tälläisten tahojen toimeenpanemaa. Siis, ikään kuin ns. tavallisista ihmisistä, joita on pelkästään Facebookissa yhdeksänsataa miljoonaa (kirjoitushetkinen tilanne) erilaista, ei saisi koostettua lukuisia erilaisia “tehotiimejä”, joiden kollektiivinen kompetenssi tekee mahdolliseksi sen, että heidän tiiminsä pystyy

Olennaista on ymmärtää, että tälläiset tehotiimit koostuisivat mm. runsaasti johtajakokemusta omaavista, eri alojen opiskelijoista sekä myös katutason “pikkutekijöistä”. Esimerkkinä siitä, mikä riittää ns. pikkutekijöiden tyytyväisenä pitämiseen, voisi toimia viime vuonna kyberrikollisuudesta kiinni jääneet ukrainalaiset tietokonenörtit (Reutersin käyttämä ilmaisu). “Employees were treated to catered holiday parties and picnics with paintball competitions”. Nämä toimistorakennuksen kolmeen kerrokseen sijoittautuneet sadat olivat erikoistuneet tietokoneviruksien kirjoittamiseen ja scareware ohjelmien levittämiseen. “Top performers got bonuses as young workers turned a blind eye to the harm the software was doing. When you are just 20, you don’t think a lot about ethics”.

Aina kaaoksen synnyttämisessä ei ole kyse pahan aikaansaamisesta hyötymisessä, vaan yleisen hässäkän synnyttämisen luomisessa voi pyrkimys olla silkassa ilon tuomisessa kuten on laita esim. Improv Everywhere -jekkukollektiivin (eng. prank collective) tapauksessa. Se ei kai voine tehdä kovin suuresti haittaa kenellekään, jos suuri ryhmä ihmisiä tekee jekun, jossa ideana on elää hetken ajan aivan kuten normaalisti, keskustellen ja jutustellen, mutta äänettömästi: http://improveverywhere.com/2011/05/31/the mute button/


Julkaistu alunperin teoksessa "Valtakunta ajoittaisesta mielenrauhasta".