Harmaa, painavahko, vetoketjullinen paita oli ollut matala-aitaisen omakotitalon pihalla, syrjemmässä olleella pyykkinarulla kuivamassa pesun jäljiltä. Paitaa hakiessa huomattu siihen ilmestyneen isohko repeämä, mikä oli käytettävyyden vuoksi ommeltava langalla. Ompelu sinänsä ei ollut ongelma, olihan sitä ennenkin tehty, mutta jostain syystä harmaa lanka oli kadonnut siitä omasta lootasta, jossa tavallisesti oli mm. ompeluvälineitä, eikä jäljellä ollut kuin ohut sininen tai paksumpi lanka, jonka sävy oli riittävän samankaltainen herättämään tajuamuksen siitä, miten tietyt muut saman päivän aikaiset tapahtumat veivät yhdessä tämän viimeisimmän “lankoja puuttuu”-tapahtuman kanssa ajatukset pari viikkoa aiemmin katsottuun Sin City -elokuvaan, jossa Roark-nimisen hahmon kuollessa, hänen saamistaan viillloista turskahti esille keltaisen näköistä nestettä. Sin Cityhän on elokuva, joka on enimmäkseen harmaasävyistä, mustaa ja valoista, mikä toi erityisissä tapahtumakohdissa käytetyt värit erottumaan erityisen mieleenjäävästi. Kysehän ei sinänsä ole yksinkertaisesta vertauksesta omaan käytökseen, vaan ihan tavanomaisesta primingsignaalien käytön valmistelusta, missä persoonanpiirteillä ei ole erityisempää merkitystä - assosiaatioita vaan sinne sun tänne.

Omien vaatteiden silpomista ja rispaannuttamista on ilmennyt paljon myöhemminkin, kuten M&S:n Lappeenrannan myymälästä ostetut käsineet, jotka silpoontuivat ja rispaantuivat yhden sormen kärjen osalta jo heti seuraavana päivänä ostotapahtumasta sillä aikaa, kun käsineet lojuivat kertaakaan käyttämättömänä pöydällä itsensä ollessa toisaalla käymässä. Eräät Thinsulate-merkkisistä hansikkaista näyttivät pihan ostamisensa jälkeen siltä kuin niiden ranteen kohdalle kohdistuvaa osuutta olisi revitty voimalla käsineen suuaukon kohdalta nelisin sentin verran. Näissäkin tapauksissa kyse oli primingsignaalien käytettävyyden valmistelusta, assosiaatioiden luomisesta samanaikaisiin tapahtumiin ja tuntemuksien sävyttämisestä vahvemmin ärsyttävyyttä tuottavin keinoin, sekä vihjauksilla siitä, että omissa asuintiloissakaan ei ole turvassa - ei itse, eikä omat tavarat. Lukijan näkökulmasta tässä on hyviä mahdollisuuksia tehdä kaikenlaisia vääriä johtopäätelmiä, mutta siitähän häirinnässä on osittain kysekin - lukijan laiskuudesta lukea pidempiä ja yksityiskohtaisempia selityksiä.


Ihmiset ovat viehtyneitä siihen ajatukseen, että joku toinen ei arvaa ennen kuin vasta myöhemmin, minkä myöhemmän tapahtuman tai ajateltavan yhteydessä tämä nyt tehtävä teko on tarkoitus palauttaa uudelleen kohdeyksilön mieleen - yhdessä muiden teon aikaisten, mielteiksi muuttuneiden, havaintojen kanssa.