Maailmassa on kaksi yhteiskuntien kehitystä ohjaavaa voimaa, jotka ovat toisilleen vastakkaisia: yhtenäistävä ja erilaistava. Asioiden hallinnoitavuuden näkökulmasta yhtenäistäminen tekee asioiden käsittelyn paljon helpommaksi, mutta liika yhtenäistäminen ei aina onnistu, eikä siihen ryhdytäkään, koska se kohtaisi liikaa kapina voimaa ja lisäksi se antaisi syyn epäillä hallinnoijan hallinnointikykyjä. Myös toisessa ääripäässä, jossa diversiteetin aste on erittäin korkea, hallinnoijan kykyjen uskottavuus joutuisi koetukselle. Sen sijaan siinä jossain välimaastossa hallinnoitavuus on sekä käytännössä, että arvostelijoiden mielestä sellaisella tasolla, että suuremman napinan todennäköisyys jää melko pieneksi.

Yhtenäistävä tarkoittaa yleensä sitä, että jotain yksinkertaistetaan jonkin järjestelmän abstraktioiden ylätasoilla ja alemmilta tasoilta jätetään jotain pois tai käyttämättä. Tätä voidaan hahmottaa analogialla liittyen tietokannanhallintajärjestelmien ominaisuuksien käyttämiseen vain siltä osin, että tarvittaessa koko tietokannanhallintajärjestelmä voidaan helposti vaihtaa jonkin toisen valmistajan tuotteeseen, tietokannanhallintajärjestelmän ollessa vain yksi osa laajempaa ohjelmisto-/kokonaisarkkitehtuuria.

Tietokannanhallintajärjestelmät perustuvat tavanomaisesti johonkin tiettyyn standardiin (ollen sen implementointi) kuten SQL92:een, joka määrittää mm. sen minkälainen on se kielellinen syntaksi, johon esim. datan tallennus- ja kyselykäskyt perustuvat. Lisäksi on varsinainen ohjelmointikielinen osuus (osa tietojärjestelmän kontrollilogiikkaa), jonka sisään nämä talletus ja pyyntökäskyt ikään kuin “kääritään” ja joka perustuu kullekin tietokannanhallintajärjestelmälle ominaiseen ohjelmointirajapintaan, jossa on eroja mm. käytettävissä olevien metodien nimeämiskäytäntöjen ja monipuolisuuden osalta. SQL92 on siis tietokannanhallintajärjestelmän “sisällä” käytettävä kieli ja ohjelmistorajapinta tarkoittaa liittymää muihin järjestelmiin.

Tietokannanhallintajärjestelmät voivat erota toisistaan SQL92 standardin implementoinnin osalta: jotain on erilaista, jotain puuttuu tai jotain sen on lisäksi. Onkin kehitetty standardin asemaan päässeitä “yhtenäistäjä”-komponentteja (IT-alan termistössä adaptereita), joiden kautta esim. eri valmistajien tietokantajärjestelmiä voidaan ainakin rajapintojen osalta käyttää yhtenäisellä tavalla, mutta koska näitä yhtenäistäjä-komponentteja kehittävät eri tahot ja eri tahtiin kuin tietokannanhallintajärjestelmiä, ei tällaisen yhtenäistäjän käyttö voi taata sitä, etteikö jotain olennaista tietokannanhallintajärjestelmän tukemaa ominaisuutta tai toimintoa jäisi hyödyntämättä. Yhtenäistäjän vaikutus ulottuu siis vain tiettyyn rajaan asti.

Eri valmistajien tietokannanhallintajärjestelmissä (ja niiden eri versioissa) on suuria eroja niinkin yksinkertaisen asian tekemiseen kuin tietokannan taulun rivien yhteenlinkittäminen (eng. string aggregation). Eräässä tietyssä tietokannanhallintajärjestelmässä tämän pystyy tekemään yhdellä ainoalla funktiokutsulla, mutta toisessa sama vaatii kirjoittamaan funktionsa itse. Yhtenäistäjä-komponentti ei huomioisi tällaistä eroa mitenkään, mikä käytännössä tarkoittaisi sitä, että siinä vaiheessa kun tietojärjestelmää, jonka osana tietokannanhallintajärjestelmä olisi, ohjelmoidaan, saatettaisiin käyttää vain niitä suunnittelumalleja, jotka olisivat yhtenäisiä eri tietokannanhallintajärjestelmissä. Toisin sanoen karsitaan jo ennalta pois sellaisia asioita, joiden parissa tietokannanhallintajärjestelmän kehittäjä on työskennellyt ehkä jo vuosia tehdäkseen jotain parempaa kuin mitä kilpailijoilla on. Kun tälläinen päätös on kertaalleen tehty, on hyvinkin todennäköistä, että kehitettyyn tietojärjestelmään, jossa tietokannanhallintajärjestelmä on vain yhtenä osana, ei tehdä pitkään aikaan sellaisia muutoksia, jotka hyödyntäisivät jonkin tietyn tietokannanhallintajärjestelmän erityisominaisuuksia jollain tietyllä tapaa.

Olennaista tässä on se, missä kohdin näitä valintoja tehdään ja kuka niistä milläkin kriteereillä päättää. Jos päättävä taho on kovin kaukana ohjelmointikoodia tuottavan ajatusmaailmoista, hän saattaa viehtyä yhtenäistävyyden ideasta haitallisen paljon.


Julkaistu alunperin teoksessa "Valtakunta ajoittaisesta mielenrauhasta".