Kun ihmisistä muodostuvan yhteisön tai verkoston koko kasvaa, alkaa niiden jäsenkerrostumissa esiintyä jaettua tarvetta pitää tietynlaiset ihmiset poissa “kuvioista”, mutta kuitenkin siten, ettei mitään varsinaista kirjoitettua kieltoa olisi olemassakaan. Tämä tarve ei välttämättä ole lähtöisin ns. huipulta eli sieltä, missä olisi eniten valtaa, sillä erilaisten peliteorioiden mukaan voi olla helpompaa “pelata omaa peliä”, kun pää on ns. tutkan alapuolella.

Eräänä uhkana yhteisössä/verkostossa jo olevien kannalta (joidenkin tiettyjen kannalta), voi pitää sitä, että joku ulkopuolinen henkilö voisi nähdä kehittyvässä tai melko stabiloituneessa vaiheessa olevassa yhteisössä/verkostossa ns. hyvät pohjat sen muokkaamiselle, sivutuotteena ollen, että nämä tietyt henkilöt eivät enää sopisi mukaan kuvaan muokkauksen jälkeen. Tämä uhka on sitä todellisempi, mitä enemmän tämän yhteisön/verkoston olemassa olo on riippuvainen ns. heikomman kansanosan auttamiseen vetoamisen toimivuudesta. Heikompi kansanosa on tässä aika löyhästi määritelty, tarkoittaen melkein ketä vain, joka ei ole rikas

Attribuoinnilla pelottelu on yllättävän tehokas keino. Ts. jos menee ja liittyy tuohon johonkin yhteisöön/verkostoon, joutuu alttiiksi erilaisille luuloille siitä, että “sinäkin olet ilmeisesti sellainen tietynlainen tyyppi”. Osa pelotteista on liittynyt varsin olennaiseksi osaksi tuon jonkin yhteisön/verkoston olemusta, osan pelotteista ollessa sellaisia, että ne kaivetaan “varastosta” aina tarvittaessa esiin. Voidaan myös ajatella tapahtuvan niinkin, että attribuointien käyttäjä on joku ulkopuolinen taho, jolla on riittävästi ns. ilmaisuvoimaa ja halua pelata sellaista omaa peliä, jossa ohjaillaan “koko kenttää” eli ihmisten suhtautumisia useampaan kuin yhteen erilaiseen yhteisöön/verkostoon.

Toisinaan näiden yhteisöjen/verkostojen “vaikuttavat jäsenet” nappaavat näistä ulkopuolisten ideoista kiinni ja ottavat ne mukaan omaan attribuoinneillapelottelurepertuaariinsa. Sosiaalinen media on mahdollistanut sen, että attribuoinneilla pelottelun voi viedä erittäin lähelle sellaisia henkilöitä, joita ei syystä tai toisesta haluta mukaan peliin. Tämän voi tehdä esim. viemällä pelotteleva kommentti (yleensä kuitenkin suggestoiden tai vihjaten) tietyn henkilön oman kommentin perään, koska yleensähän sitä käydään seuraamassa, onko joku kommentoinut omaan kommenttiin eli täten pelotteluviesti tulee todennäköisesti luetuksi (vrt. viereiseen pöytään istuminen).

Attribuoinneilla pelotteluun tarvitaan usein toistoa ja vaihtelua, koska niiden teho vaimenee ajan mittaan, mikä voi johtaa siihen, että johonkin yhteisöön tai verkostoon liittymistä harkitsemista miettivä voi rauhaisamman hetken vallitessa todeta itselleen, että “noh, liitynpä nyt kuitenkin”. Riskitekijänä on, että liittymisensä kautta voi saada jonkinlaisen ansan laukeamaan.


Julkaistu alunperin teoksessa "Valtakunta ajoittaisesta mielenrauhasta".