Tietynlaisten psykologisen häirinnän keinojen monistettavuus ja yleiskäyttöisyys tekee niistä yhteiskunnallisesti merkittävän asian. Eräänlaista "purske"-tekniikkaa käyttäen voidaan saada aiheutettua toisen ihmisen mieleen vahvoja muistijälkiä, joita voidaan myöhemmin aktivoida hyvinkin pienien impulssien avulla. Purske tarkoittaa tässä sitä, että tietyn lyhyehkön ajanjakson ajan laajennetaan eräänlaista alkeisideaa (yksittäinen havainto, jonka kohdehenkilö on juuri äskettäin tehnyt) liittämällä siihen suurinpiirtein samaan "teemaan" liittyviä asioita. Tai paremminkin, kohdehenkilön mieli tunnistaa yhteyden ja tekee "itse" tämän liitoksen. Optimaalisin ajanjakso vaihtelee puolesta päivästä puoleentoista päivään.

Alkeisideana voi olla esim. "valkoinen nelikulmainen tekstilaatikko, jossa on vihreäsävyinen liukuvärjäys oikeassa alakulmassa". Tämän alkeisidean laajentaminen tapahtuu yksinkertaisesti siten, että tehdään havaittavaksi useita sellaisia asioita, jossa on hiukan jotain samaa kuin tuossa alkeisideassa, sekä mahdollisesti hiukan jotain samaa kuin mitä jo käytetyissä laajentimissakin. Olennaista tekniikan toimimisen kannalta on se, että laajentimen havaittavaksi asettamisen yhteydessä täytyy esiintyä jokin ärsyttävä asia.

Laajentimia ärsyttävän asian kera:

- UML kaavioiden kommenttilaatikot (taitettu kulma) + ärsyttävä asia
- dokumenttitiedostojen ikonit (taitettu kulma) + ärsyttävä asia
- talon kulma + ärsyttävä asia
- kaksi kynää 45 asteen kulmassa toistensa suhteen + ärsyttävä asia
- liukuvärivärjäys hiuksissa + ärsyttävä asia
- vanhan valokuvan kulman taittuneisuus + ärsyttävä asia

Edellisestä listasta voi havaita, että listan osatekijät ikään kuin kuuluvat yhteen, niistä välittyen "samanryhmäisyyden" tunne. Saman teeman käyttöä ei voida jatkaa ylenpitkään, joten sen käyttö on rajoitettava tietynmittaisen aikaikkunan puitteisiin, optimaalisimman ollessa yhdestä päivästä puoleentoista päivää. Teemoja voi kuitenkin olla meneillään useita samanaikaisesti (paralleerisesti) tai perätysten (sarjamuotoisesti).

Kohdehenkilö kykenee ilman erityisiä ponnisteluja tunnistamaan, että tietyn ajanjakson aikana esiintyy selkeästi aivan liikaa tiettyyn samanryhmäiseen teemaan liittyviä asioita, mikä onkin olennaista sen kannalta, että nämä asiat ryhmittyvät hänen mielessään, sekä "alempana", neuraalisella tasolla lähekkäin toisiaan. Termitettäköön tämä ryhmittyminen ja samaan teemaan liittyneiden laajentimien aktivoituminen muistijäljen muodostamiseksi/aktivoimiseksi.

Aiemmin tuotettujen muistijälkien yksittäisten osasien uudelleenaktivointi saa aikaiseksi sen, että muistijälki itsessään aktivoi yhdessä muiden samaan aikaan aktivoituneiden teemojen kanssa jonkin tietyn saman asia. Sitä on hankala määrittää sanalla sanoen, mikä tuolloin aktivoituu, mutta ajateltakoon, että tuolloin aktivoituu jokin tietty sama muistijälki, tietty sama käsite tai tietty sama skeema. Aivojen toimiessa monella eri tasolla JA veräjän toimintaperiaatteen mukaisesti (kun kaikki sisääntulot aktiivisia eli bitti tyyppiä 1, virtapiirin lähtevä signaali on myös bitti tyyppiä 1), mistä johtuen tiettyjen samojen muistijälkien, käsitteiden tai skeemojen aktivoituminen aktivoi itsessään jonkin tietyn saman asian, olettaen, että muodostuneet hermoverkkoyhteydet ovat pysyneet melko samanlaisina.