Yrityksillä ei tyypillisesti, edelleenkään, ole rohkeutta kertoa heihin kohdistuneista tietomurroista - koska sitten he ainakin saisivat lisää samaa osakseen, olettamansa mukaan, minkä voi tulkiten nähdä käyvän ilmi mm. raportissa "Tietoturvan tila Suomessa" (vuodelta 2006) mainitusta vastausprosentista: "Suoritetulla tutkimuksella [pk-yritysten tietoturva] on joitakin heikkouksia: kyselyn vastausprosentti oli alhainen (12,4 %)."

Asiasta ei ole helppo saada aikaiseksi keskustelua vapaakäyttöisillä verkon keskustelufoorumeillakaan, olettaen, että keskustelufoorumi on jonkin muun aiheinen kuin ICT-alan johonkin osaan liittyvä. Jos kysyy esim. "Kuinka korkealla on kynnyksesi kertoa jollekin toiselle ihmiselle, että epäilet jonkun käyttävän tietokonettasi Internetin kautta? Mikä vaikuttaisi tämän kynnyksen korkeuteen?", ei välttämättä kannata olettaa kovin runsasta tai syvällistä keskustelua aiheesta, sillä se koetaan liian henkilökohtaisuuksiin meneväksi. Sen sijaan hieman avoimempi kysymys kuten "Minkälaisia uhkia uskot tulevaisuudessa esiintyvän?" on helpompi, koska siihen voi vastata melko helposti jotain mielikuviteltua, liikoja itsestään paljastamatta. Ei kuitenkaan kannata olettaa liikaa ennakkoon etteikö esim. kiihdytysajoneuvoja käsittelevällä foorumilla (tai julkisella Google+-piirillä tai Facebook-ryhmällä) voisi yllättäin olla enemmän ja syvällisempää kerrottavaa kuin erityisesti tietotekniikkaan keskittyneessä paikassa.

Pääsääntöisesti ihmiset eivät kuitenkaan juurikaan ilmaise huolehtuneisuuttaan tietoturva-asioista kuin lähinnä silloin, kun joku valtakunnan uutismedioista jonkin asian esille nostaa, mikä taasen rajoittaa melko suurestikin sitä, minkälaiselle tietoturvauutisoinnille ihmiset altistuvat. Toisinaan (ei usein) tietoturva-aiheita on käsitelty ajallisesti suhteellisen pitkään esim. YLEn Aamu TV:ssä, mikä voi jättää pitkäänkin kestävän tietämyksen tietoturva-asioista liittyen esim. siihen, miten jokin tietoturva-asia on hoidettu jossain naapurivaltiossa, mutta sellainen muu tietoturvauutisointi, joka tuntuu henkilökohtaisesti vaikuttavalta, liittyy melko rajattuun joukkoon tietoturvauhkan lajeja (esim. huijauskirjeet sähköpostissa tai verkkopankkitunnusten kalastelu).

Reitittimen välimuistin ylivuodot (eng. buffer overflow) tuntee melko harva suomalainen itseensä läheisesti liittyväksi, koska ei ymmärrä, mitä se tarkoittaa, vaikka nuo sanat olisivatkin jostain mieleen jääneet. Juuri se, että näistä asioista on melkeinpä aina pakko keskustella tietoturva-alan omin termein, asettaa hyvin korkean kynnyksen tietoturvauhkien todelliselle ymmärtämiselle; joitakin asioita ei voi ymmärtää ennen kuin on sitä ennen sisäistänyt hyvin jotain muuta asiaan liittyvää.

Seuraavassa muutama esimerkki siitä, minkälaista haittaa voisi aiheutua tavalliselle kotikäyttäjälle, jos

a) hänen reitittimensä, jonka kautta hänen tietokoneensa on liitetty Internetiin, voitaisiin ohittaa kuin siinä ei mitään palomuureja tai muita suojauksia olisikaan (Internetistä pääsisi suoraan kiinni ko. tietokoneeseen) ja
b) hänen Windows-käyttöjärjestelmänsä olisi tietoturvan osalta päivittämätön tai siihen olisi entuudestaan murtauduttu ja jätetty siihen jokin takaportti, jonka kautta saa helposti täydet käyttäjäoikeudet kyseiseen tietokoneeseen (käyttöjärjestelmätasolla).

Esimerkki 1: Tietokoneen käyttäjä käyttää tietokoneensa tekstinkäsittelyohjelmaa kouluun/opiskeluun liittyvien harjoitustehtävien tuottamiseen. Tietokoneen kovalevyllä on oma tiedostokansionsa näitä tiedostoja varten ja hän ottaa siitä kerran viikossa varmuuskopion USB-muistitikulleen - uusi varmuuskopio korvaisi tässä tapauksessa vanhemman (zip-paketti). Kirjoituksia olisi kertynyt jo viitisenkymmentä, mutta viimeisen kuukauden aikana hän ei olisi käsitellyt niistä kuin ehkä neljää tai viittä. Ilkeämielinen etäkäyttäjä voisi aiheuttaa pienestä haitasta suureen tuhoon tekemällä muutoksia näihin vanhoihin tiedostoihin (kovalevyllä oleviin). Hän voisi poistaa lauseen sieltä, korvata sanan tuolta tai korvata koko kirjoituksen sisällön sanalla "muffaffaa" (niin monta kertaa, että tiedoston koko säilyisi suunnilleen samanlaisena). Ilkeämielinen etäkäyttäjä voisi tehdä pieniä muutoksia myös uusimpiin, vasta ihan hetki sitten käsiteltyihin kirjoituksiin, vaihtamalla niissä esiintyviin ilmauksiin jotain mikä muuttaa ilmaisun merkitystä. Useimmat käyttäjät selittäisivät oudolta tuntuvan muutoksen syyttämällä itseään ajatusvirheestä - olettaen, että huomaisivat muutoksen. Kuvittele mitä haittaa tällaisesta voisi olla virallisissa kirjeissä, joissa on tärkeää, että virheitä ja outouksia ei esiinny yhtään.

Esimerkki 2: Tietokoneen käyttäjä huomaa toistuvasti jätettyään tietokoneen päälle ja ulosmentyään, että takaisin tultuaan, että joku on ottanut hänen tietokoneensa etähallintaan, availlen uusia ohjelmia ja käyden erilaisilla verkkosivuilla - jopa kirjautuen tietokoneen omistajan käyttäjätunnuksilla johonkin verkkopalveluun (selain asetettu tallentamaan lomakkeiden tiedot, jolloin ei välttämättä tarvitse tietää salasanaa voidakseen kirjautua johonkin palveluun).

Esimerkki 3: Jos luvattomalla etäkäyttäjällä on täydet käyttäjäoikeudet tietokoneesi käyttöjärjestelmään, hän voi asentaa siihen sellaisia taustaohjelmia, jotka luovat siihen virtuaalisen työpöydän, jolla tehdyt asiat eivät näy tietokoneen varsinaiselle käyttäjälle mitenkään, vaan hän näkee vain oman normaalin työpöytänsä. Tällä piilotetulla virtuaalisella työpöydällä voitaisiin ajaa salassa erilaisia asennettuja ohjelmia, joka ei ilmentyisi muuten kuin siten, että tietokoneen kovalevy vaikuttaa pitävän normaalia enemmän ja useammin ääntä. Käytännössä luvaton etäkäyttäjä voisi käyttää nettiselainta käydäkseen rekisteröitymässä joillekin "arveluttaville verkkosivuille", kohteena olleisiin palveluihin tallettuen kyseisen tietokoneen IP-osoite. Siinä samalla etäkäyttäjä voisi suorittaa myös jonkinlaisen tietoverkkorikoksen esim. lataamalla tai tuottamalla käyttäjän koneelta verkkoon sellaista materiaalia, joka olisi jonkin lain mukaan rangaistava teko, mikä voisi eräässä pahimmista tapauksista johtaa vääriin syytöksiin.