Suomalaisessa hallitsemis- ja asennekulttuurissa esiintyy, eri tasoilla, erikokoisissa yhteisöissä ja erilaisissa konteksteissa, suoranainen tarve käyttää (media avusteisesti) vertailukappaleina sellaisia ihmisiä, jotka saavat muut ihmiset joko välttämään toimimasta tietyllä tavalla tai välttämään suuntautumasta tietynlaisesti.

Yhdelläkin tällaisella ihmisellä, joita voi olla sijoitettuna vaikkapa työyhteisöön esim. oppisopimuksella tai virkamiehenä, tai joita pallotellaan paikasta toiseen, jolloin he vaikuttavat aina olevan jollain kadulla, tai joiden olemassaolosta ja luonteesta esitetään suggestoivia vihjailuja mediassa (osa mukana Pelissä tietoisesti ja mielellään), voi saada vaikutettua kymmenistä satojen tuhansien ihmisten käytökseen.

Olennaista on, että Suunnittelijat kokevat, että näitä tällaisia ihmisiä (tai pikemminkin heistä syntyviä vaikutelmia ja heidän muiden käytöstä ohjaavia piirteitään) on pakko olla, koska muuten hallinta pienessä ja suuressa mittakaavassa ei kerta kaikkiaan toimisi. Suunnittelijat kokevat olevan välttämätöntä, että tällaisia vertailukohteita on, koska se tekee helpommaksi muille esiintyä tärkeinä ja merkityksellisinä:

Tietyissä rajoissa pysyvien (väärien tai vääristelevien) vaikutelmien antamisessa on se käytännöllisyyteen liittyvä seikka, että kun tietyt asiat on ikään kuin esiopetettu, riittävät hyvin heikotkin signaalit aiheuttamaan suuren vasteen ennen kuin tietoinen ajattelu ehtii ollenkaan mukaan. Täten on jossain määrin epäolennaista, missä määrin vaikutelmat vastaavat tosiasioita.