Monen vaikuttavuus moneen + häirintä

Uni on jotain joka korjaa monet edellispäivänä ongelmalliselta tai vaivaannuttavalta tuntuneet. Jos lenkkeily ei eilen sujunut, hyvin nukutun yön jälkeen mahdollisuudet hyvään lenkkeilysuoritukseen on palautettu. Jos edellispäivänä esiintyi runsaasti häirintää, joka tuntui stressaavalta ym., ei uni aivan sitä saa aikaan, että seuraavana päivänä voi aloittaa suunnilleen siitä kuin mitään häirintää ei ole koskaan aiemmin ollutkaan, mutta vahvasti normalisoiva vaikutus sillä on. Ja jos jonkinlainen luku- tai päättelysuoritus ei ole yhtenä päivänä edennyt aivan perille asti, yöunen jälkeen samaiseen asiaan kohdistuva ajattelusuoritus on jälleen huomattavan paljon helpompaa.

Unen laatuun voi kuitenkin vaikuttaa haitallisesti lukuisat eri asiat, jotka kaikki eivät ole itseisarvollisesti haitallisia. Sosiaalisessa väenpaljoudessa keskusteluun intoutuminenkin voi kuluttaa (oletettavasti) serotoniinia niin paljon, että yöksi ei sitten enää riitä syntetisoitua "unihormonia". Unen laadukkuuden voi itse pilata helposti sillä tapaa, että ei varmistele yön aikaista hapen riittävyyttä (huonetilan ilmanvaihto), mistä seurauksena yöllinen herääminen, jonka jälkeen ei ehkä enää saakaan uudestaan unta, mikä taasen tekee koko loppupäivästä elimistöä normaalia enemmän rasittavan, mikä taasen ei korjaudukaan aivan täysin vielä seuraavana yönä, vaan vasta sitä seuraavan yön jälkeen voi odottaa normalisoituneensa riittävästi.

Häirintä on myös unen laatuun vaikuttavaa, sillä häirinnän kohde prosessoi päivän aikaisten tapahtumien herättelemiä ajatuksia mielessään yön aikana, mikä taasen voi olla "unessa pysymisen mahdollisuuksia kuluttavaa".

Psykologinen häirintä hyödyntää usein aiemmin aikaansaatuja vaikutuksia, jolloin "häirinnän pohjatyö" voi olla tehty jo paljonkin aikaisemmin ja vaaditaan vain vähän mielen uudelleenlämppäilyä sopivilta kohdin, jotta häirintään saadaan tehoa vähällä vaivalla. Mitä paremmin ihmiselimistö ja häirinnän kohde tunnetaan, sitä helpompaa on saada häirintään tavoiteltua vaikuttavuutta.

Elimistö, aivot ja mieli kestävät häirintää paremmin silloin, kun on käynyt lenkkeilemässä tavanomaiset tehokkaasti ja on syönyt sillä tapaa, etteivät olennaiset ravintoaineet lopu elimistön käytettävistä kesken. Esim. rypsiöljyn jättäminen vähemmälle voi olla ratkaiseva virhe sen hyvälaatuisten rasvahapposuhteiden vuoksi.

Kuva 1. Häirintä osallistuu monella elämän osa-alueella.

Sellaista paradigmaa tai oppirakennelmaa kuten lääketiedettä ei ilmeisestikään haluta koetella millään uudella kuten sillä, miten häirintä siihen vaikuttaa, joten häirinnän seuraamuksista, syistä ym. voi olla vaikea keskustella lääkärin kanssa. Häirintä on kuitenkin eri muodoissaan ja lyhyt-/pitkäaikaisvaikutuksineen jotain sellaista, joka vaikuttaa merkittävästi elimistön, aivojen ja mielen toimintaan, eivätkä nämä vaikutukset jäisi aivan täysin huomaamatta, jos todella haluttaisiin monitoroida fysiologisia ym. vasteita. Nykyisellään psykologia- ja tietoteknologia-avusteinen häirintä osallistuu monelle elämän osa-alueelle kuten kuvasta voi lukea.

Kuva 2. Häirinnällä voidaan pyrkiä aiheuttamaan haittaa ajattelukyvylle johonkin aihealueeseen liittyen.
Kuva 3. Häirintä aiheuttaa myös erilaisia reaktioita elimistössä.

Olisi varmastikin mahdollista toteuttaa sellainen koejärjestely, missä koehenkilö saadaan vietyä pelkästään häneen ulkoisesti vaikuttamalla tilaan, missä hän ei kokisi voivansa tavoittaa omaa ajatteluaan kuten vielä hetki sitten kykeni, vaan karkeasti ottaen hän tavoittaisi käsitekohtaisesti helpoiten mieleen juolahtavat asiat helposti, mutta hienoisempi, etäisempi ja enemmän konstruoimista vaativa saattaisi äärimmillään tuntua siltä kuin ne eivät enää olisi ollenkaan kytköksissä tietynlaiseen ajatteluun.

Kuva 1. Käsitekohtaista ajatusyhteyksien hetkellistä surkastumista (todennäköisyyksien uudelleenjakaantumista).

Kokonaisvaltaisempi ajattelu on tuolloin erittäin vaikeaa ja tietoiseen mieleen tuleekin herkemmin asioita, jotka ovat äskettäin olleet paljon mielessä tai jotka liittyvät emotionaalisesti latautuneisiin muistoihin tai jotka ovat jo lapsuudesta/nuoruudesta lähtien lukuisia kertoja opeteltuja/havaittuja asioita tai liittyvät johonkin sellaiseen, joka on esim. työn ja koulutuksen vuoksi alati mielessä (inhiboivia ja kilpailevia vaikuttimia ei tässä kohdin huomioida). Tämä ei kuitenkaan ole hyvä kaavan määritelmä, sillä perusteet sille miksi jokin ajatus pääsee toista ajatusta paremmin esille on monimutkaisempi.

Kuva 2. Aiemmat ajatukset valmistelevat myöhemmän ajattelun esiin tulevuutta.

Primingsignaalit ovat hyvä lähtökohta sen selittämiselle, miksi jokin ajatus yleensäkään päätyy tajuntaan. Kuva pyrkii selittämään sitä, kuinka aiemmat käsitteiden ajattelut valmistelevat myöhempää ajattelua esiin tulevaksi valmistelemalla ajatuksien "esiinaktivoitumista" periaatteella "tarpeeksi sisääntulevia signaaleja, kaikkiin ulosmeneviin signaalireitteihin yksi sykäys". Signaalireitit vastaavat tässä todennäköisimpiä assosiaatioita eli niitä voisi olla lukuisia enemmänkin.

Ns. hyvässä jamassa ollessa aivoverenkierto toimii hyvin, happi kulkeutuu kuten pitääkin, aivojen välittäjäaineista ei ole puutetta ja ravitsemuspuolellakin on kaikki ok (kuvan vasemmanlaitimmaisin kuvio), mutta raakalaismaisen häirinnän kestäessä pitkään, ajattelukyky surkastuu hetkellisesti, mikä ilmenisi sitten myös todennäköisyyksien uudelleenjakaantumisena siten, että monien ajatuksien on suorastaan mahdotonta päästä tajuntaan, koska eniten "varmistelua" kerryttäneet signaalireitit voittavat ne niin helposti.

Jos ongelman toistuvuudesta, kaikkine variaatioineen ei pääse eroon, alkaa ajattelu jossain määrin urautua sillä tapaa, että sen huomaa omassa ajattelussaan silloinkin, kun suoranaista häirintää ei esiinny.

Vasemmanpuoleisessa kuviossa voi eniten alaa haalineen ajatella tarkoittavan sellaista tekemistä, johon eniten ja mieluiten käyttää aikaansa, muiden ollessa tätä tekemistä mahdollisesti tukevaa toimintaa tai pitkälti erillistä tekemistä. Kuvastakoon tämä jotain yksittäistä päivää. Vasemmanpuoleisessa kuviossa ylhäällä oikealla on jotain sellaista ajatteluaikaa käyttävyyttä, joka ei olisi millään tapaa kaivattua, sillä se kuvastaa häirintää.

Oikeanpuoleisessa kuviossa tämä häirintä on vallannut jo enemmän ajatusaikaa, minkä seurauksena häirinnän kohde on lisännyt keskittyneisyyttään johonkin, mitä muutenkin mieluiten tekee, mutta muut ajateltavissa olevat ovat ainakin kyseisen päivän osalta ikäänkuin väliaikaisesti näivettyneet. Jos häirintä jatkuu useita päiviä eri muodoissaan, ajoituksineen ja tekijöineen, mitä mahtaakaan käydä ajatteluajan jakautuvuudelle?

Episodisilla tapahtumilla, henkilöillä, symboleilla ym. on tyypillisesti joukko vahvoja edustuksia (mielteet) ja assosiaatioyhteyksiä ihmisten mielissä. Jos nämä vahvat assosiaatioyhteydet ovat tiedossa, voidaan sopivan havaintovalikoiman avulla saada herätettyä täsmälleen tietty ajatus. Tämä pohjautuu pitkälti priming-efektiin eli ”aiempi ärsyke (aistimus tai ajatus) vaikuttaa siihen, mitä jokin tietty myöhempi vastaava tulee aiheuttaneeksi”, vaikutuksen voidessa pysyä jopa viikkojen ajan, olettaen, että siinä välillä priming-efektiin osallistuvia mielteitä ei suuremmin käytetä mihinkään muuhun ajatteluun vaikuttaen, eikä tämän mielteen ”olemus” muutu esim. uuden oppimisen seurauksena.

Jos assosiaatioyhteydet ovat tiedossa, ehdotukset havaintovalikoimaksi voidaan jättää tietokoneohjelmienkin tehtäväksi, jolloin tietynlaisiin sosiaalisiin peleihin osallistuvien ihmisten tehtäväksi jää sen järjestäminen, että jotkin tietyt asiat tulevat havaituksi (tai ajatelluksi).

Konnotaatiot ja denotaatiot voivat monesti olla vahvoja assosiaatioita hienoisempia, mutta sopivin koejärjestelyin pystytään niidenkin osalta varmistamaan, että havaintojen aiheuttamat mielen esiaktivoitumiset ovat edelleen voimassa pidemmänkin ajan kuluttua. Tapauksesta riippuen sillä voisi olla paljonkin merkitystä, missä järjestyksessä vaikuttamaan tarkoitetut tapahtumat, esineet ym. (asiat) esiintyvät, sillä ne voivat toimia myös eräänlaisina karsivina kriteereinä, missä kriteereiden lisääntyminen johtaa lopulta jonkin tietyn ajatuksen vain siinä tapauksessa, että mielteiden esiaktivoitumisen rytmi on sopiva.

Ohessa on kuva, missä ylinnä on kolme eri miellettä, joista on esitelty ja asetettu keskimmäiselle riville joukko mielteiden piirteitä, joista osa on muiden mielteiden kanssa yhteisiä. Kuviossa on pelkistettyinä sääntöinä, että piirteen tullessa mielteen esiaktivoitumisen kautta aktivoituneeksi useamman kuin yhden mielteen toimesta, siitä lähtee eteenpäin uusi signaali, mielteiden aktivoitumisen vaatiessa pari sisääntulevaa signaalia enemmän.

Kuvassa jää huomiotta myös mm. neuronien toimintaan pohjautuvuuden selittäminen, todennäköisyysarvot, mahdollisten yhteyksien painoarvot, feedback-mekanismit, estävät signaalit ja ”ajatusresursseihin” vaikuttavat tekijät (esim. onko aivoilla riittävästi happea, onko aivojen välittäjäaine dopamiinia saatavilla ja toimiiko verenkierto ok). Aiheesta on myös kaksi visuaalisti simulaatiota, joissa otetaan huomioon mm. jäähtymisaika (”tarpeeksi sisääntulevia signaaleita vähäksi aikaa”): http://jsfiddle.net/persilj/5d5BR/ (”Symbet”, enemmän viitattua kuvaa vastaava) ja http://jsfiddle.net/persilj/4gn7kebp/ (”Tekoneuronit”, ilmentää tietynlaisten neuronien toimintaa).

Yleensä ottaen tämä mielteillä ja piirteillä pelaaminen perustuu pitkälti siihen, että koska ihminen on aivojensa osalta ”energiansäästäjä” mieli ei talleta kaikkea oppimaansa erilliseen isoloituun osaan hermoverkkoja, jottei mikään menisi minkään muun kanssa päällekkäin, vaan se käyttää jo olemassa olevaa ”ainesta”.

Jos haluat tietää, miten tätä hyödynnetään sosiaalisissa peleissä, hae esiin kirjoitus "Otaksumat -- läpi yhteiskunnan käytetyt ikivanhat lievikkeet vallantarpeisiin”.

 

Ihmismieltä on erittäin vaikea ns. sotkea. Opittuja käsitteitä ei ole helppo murskata tai korvata, mutta sopivan strategisesti yksilöön vaikuttamalla niitä voidaan muuntaa ja sävyttää, sekä niiden suhteita muihin käsitteisiin ja laajemminkin, elämänfilosofiaan, manipuloida, mutta vaikka psykologisesti ja fysiologisesti vaikuttamaan pyrkivää häirintää jatkuisi pitkäänkin, kohteena yksilö pystyy silti suoriutumaan ainakin erityisosa-alueilla sillä kelpoisalla tasolla, mihin on jo entuudestaan tottunut.

Työssään suoriutumisen kannalta on haitallista, jos asuinympäristö jotenkin pönkittää häirinnän toimivuutta. Taulukosta voi lukea, että pelkkä lenkkeily ei riitä häirinnän kestämisessä, vaan tärkeintä olisi, että asuisi sellaisessa paikassa, jossa häirinnästä voi päästä eroon ja joka olisi muutenkin mielekäs ym.