Unen ja lenkkeilysuorituksen mittarointeja Huawei Watch 2:lla

Huawein Wear OS-pohjainen sporttikello synkronisoi keräämänsä tiedot automaattisesti Bluetooth-paritetun Huawei Health-sovelluksen kanssa ja tarvittaessa myös Huawein pilvipalvelimen kanssa, jolloin samoja tietoja voi tarkastella muillakin päätelaitteilla. Vertailukelpoisia, saataville asettuvia tietoja ovat mm. syke, matkan kesto, matkan pituus, askeleiden määrä per minuutti ja keskimääräinen kilometritahti.


Ehkä eniten silmäyksiä sai osakseen se Huawei Healthin näkymä, jossa oli nähtävissä sykkeen vaihtelut koko matkan keston osalta, sillä syke hivoitteli suorilla matkaosuuksilla lukemaa 170 bpm, mikä tuntuu paljolta. Sykettä saisi toki laskettua hiljentämällä ylläpidettyä lenkkeilyvauhtia, mutta silloin suoritus olisi muutettava nopeaksi kävelyksi, joka taasen ei olisi vaikutukseltaan yhtä hyödyllistä kuin lenkkeily. Jaksavuus sinänsä on ollut ensimmäisten sporttikellon kokeilukertojen aikana tasaista, mikä ilmenee kaavioissa, jotka kuvaavat keskimääräistä matkanopeutta ja askelten määrää.

Ensimmäisinä kokeilupäivänä on käytetty 7 km:n matkaa, mutta myöhempinä päivinä on tuntunut ajankäytön ja hyödyllisyyden kannalta rajoittaa matka n. 5,6 km:iin, johon kuluu aikaa melko tasan 30 min. Tätä kirjoittaessa Huawein sporttikello on ollut käytössä alle kymmenen päivää.

Unen mittaus Huawein sportikellolla on tuonut kiistämättömän tuntuisella tavalla esille sen, kuinka huono unenlaatu itselle on ollut ajanjaksolla, joka asettuu laitteen ensimmäisille käyttöpäiville.

7 h 51 min. Ensimmäinen laitteen kanssa nukuttu yö lupaili tavallaan, että ei olisi paljoa parennettavaa, että kunhan vain ajoittaisi syömisiään ja lenkkeilyyn toisin suhteessa nukkumaan käymisen aikaan, sekä pitäisi mielensä stressivapaana tjs. niin eiköhän se uni siitä paranisi. Tosin, sovellus kylläkin huomautti siitä, että syvä uni oli liian katkonaista, mikä selittänee sen, että tuntimäärällisyydestään huolimatta uni ei virkistänyt aivan riittävästi.

2 h:n pätkäunia. Jos ensimmäinen laitekokeilu unenmittauksessa osuikin yölle, jonka nukkui yhteen menoon ja lähes 8 tunnin verran, seuraavat kaksi yötä ja päivää menivät jostain syystä ihmeellisissä tunnin tai parin tunnin pätkissä. Nämä olivat kaikki jotenkin huonosti nukuttuja ja oli erikoista, että samaa jatkui kahden päivän ajan.

6 h 28 min. Lyhyissä unen pätkissä vietyttyjen päivien jälkeen oli vuorossa yöuni, jossa oli prosentuaalisesti tasaisesti jakautuneet univaiheiden osuudet (syvä uni, kevyt uni ja REM-uni), mutta unen pituus jäi ainakin tunnin vajaaksi. Tätä saattaa selittää se, että lenkkeily ajoittui melko lähelle nukkumaan käymistä. Syvä unikin on paljon vähemmän katkonaisempaa. Tästä unesta heräämistä seurasi 3 tunnin täydentävät unet, mutta tuolloin mittauslaite ei ollut laitettuna ranteeseen, koska itse ei uskonut siihen, että saisi pian uudestaan unta. Saipa sitten kuitenkin.

5 h 27 min. Seuraavana yönä unen kokonaismäärä jäi vain viiteen tuntiin, mutta se oli tavallaan tavoitteellista, jotta unirytmiä saisi korjattua hieman siihen suuntaan, että kävisi aiemmin nukkumaan. Riskinä tosin on, että päiväsaikaan elimistö on sen verran väsymyksestä kuormittunut, että se vaikuttaa seuraaviin yöunien laatuun ja uneen pääsyn mahdollisuuksiin, vaikka kuvittelee ja toivoo, että nukahtaisi aiemmin. Syvä näyttää tässä kaaviossa pilkkoutuneen moneen osaan ja REM-unen määrä on korkea.

Huhtiniemen reitti

Kuva 1. Lenkkeilyä Huhtiniemen kuntoradalla.

Jaksavuutta on helpompi annostella, kun ei tarvitse ottaa huomioon lenkkeilysuoritukseen tavallaan sisältyvän siirtymätaipaleen aikaisen rasituksen vaikuttavuutta varsinaiseen suoritukseen eli mieluummin pyöräillen lenkkeilypaikan äärelle ja sieltä takaisin kuin kulkea olotilatavoitteen saavuttamisen jälkeen jalkaisin vielä pari kilometriä asunnolle pääsemiseksi. Huhtiniemen kuntosalia reunustava metsikkö sisältää soveltuvasti hiukan kilometriä pidemmän kuntoradan, jonne on asunnolta lyhyt, rannan myötäinen pyöräilymatka ja mihin voi lisäksi yhdistää jyrkkään ylämäkeen juoksua, mikä maastona löytyy aivan kuntoradan lähettyviltä. Kuntorata itsessäänkin sisältää muutaman mäkiosuuden, mutta niiden jyrkkyys ja pituus ei riitä vastaavan tehoisen kokemuksen tuottamiseksi. Aivot tykkäävät suuresti sellaisesta rasituksesta.

Kuva 2. Totuttautumiskerta (kolmisen kierrosta).
Kuva 3. Toinen suorituskerta (pari kierrosta).
Kuva 4. Askelmäärät sykekuvaajan yhdistettynä.

Kuten kuvasta noi lukea, ovat kilometrikohtaiset nopeudet varsin tasaiset kyseisellä kuntoradalla lenkkeillessä ja nopeuden jatkuva hienoinen lisääntyminen kielii siitä, että lenkkeily selvästikin maistuu, mitä enemmän sitä saa. Menneistä suorituksista toisaalla tulee mieleen, että viisi kilometriä toimii hyvänä lämppäilynä sellaiselle suoritukselle, missä kuljetaan tasaisella alustalla suht tasaista vauhtia pitkän matkaa, mutta tällaisiä kokeiluja ei ainakaan näin vuoden 2019 tietämillä ole ollut.

Kuva 5. Nopeus hivuttautuu kilometrikohtaisesti vauhdikkaammaksi.
Kuva 6. VO2max "erittäin hyvä".

Maksimaalinen hapenottokyky on Huawei Watch 2:n mittaamana "erittäin hyvä", mikä on toki ihan kiva, mutta sykkeet ovat koko laitteen käytön ajan olleet keskimääräisen korkeat. Kuvissa kahden eri suorituskerran sykekäyrät, toisen osalta askelmäärät kaavioon yhdistettynä. Lenkkeilyn vaikutus on tyypillisesti hyvä eli olotila kohenee monin tavoin, mutta toisinaan sykkeen hipoessa 180 bpm:ää, on saattanut tuntea jopa huimausta, vaikkei lenkkeilynopeus olisi missään vaiheessa ollut juoksunomaista itsestään jaksavuuden irtipuristamista, vaan suht tasavauhtista hölkkää. Ruokavalio ja unenlaatu ovat saattaneet vaikuttaa asiaan.

Suolahden reitti ja pyöräilyt sinne

Kuva 7. Kierros Suolahden kuntorataa.

Suolahdessa on teollisuuslaitosten kupeessa vajaan parin kilometrin pituinen kuntorata, jossa on enemmän jyrkkää ylämäkeä kuin helppoa suoraa, mitä oheinen sykekäyräkin jossain määrin kuvastaa, sykkeen vaihtelun ollessa huomattavan vähäistä. Mittaus toiselta kierrokselta, suorat osuudet ja mäet tasaista vauhtia kulkien, ilman pysähtymisiä. Tässäkin kyseisessä tapauksessa olotilat suorituksen jälkeet olivat oikein mainiot, mutta on outoa, että sykkeet ovat yhtä korkealla silloin, kun suoritus on oikeasti rasittavaa kuin silloin, kun suoritus on pelkkää hidasta hölkkäilyä suoraa reittiä eteenpäin.

Kuva 8. Sykkeet paljon ylä- ja alamäkeä sisältävällä kuntoradalla.

Kokeilun vuoksi Huawei Watch 2:ta halusi käyttää myös pyöräilysuorituksen mittaamiseen ja matkapituuttahan Sammonlahdesta Suolahteen ja takaisin oli yhteensä sopivat 14 km. Kuten nopeuskaaviosta voi lukea, vauhtia oli hurmioksi asti (lähes 30 km/h), eikä se ollut ollenkaan niin rasittavaa kuin lenkkeileminen. Leposykkeet asettuivat pian takaisin paluun jälkeen tavanomaisille 46 bpm:n tietämille.

Kuva 9. Pyöräily Sammonlahdesta Suolahteen ja takaisin.
Kuva 10. Sykkeet pyöräillessä Sammonlahdesta Suolahteen ja takaisin.

Mäntylän metsät

Karttapalvelun mukaan laajahko metsäalue ulottuu Mäntylästä mm. Vihtolaan ja Mäkelään, mutta kutsuttakoon kyseistä metsäaluetta tässä Mäntylän metsäksi. Täältä löytyy monenlaisia erilaisia maastoja, joista voi koostaa sopivan lenkkeilykokonaisuuden. Toukokuisessa lenkkeilyssä reitti alkaa helpolla polkkulenkkeilyllä, joka sisältää hiukan kurvikkuutta ja kumpuilua, mutta muuttuu pian pikku pudotuksia, puunjuuria, maahan polkeutuneita kiviä, jyrkkiä käännöksiä ym. jännää sisältäväksi. Loivat ja jyrkät nousut, sekä keskittyneisyyttä kuluttavat nopeat alasjuoksut nostavat haasteellisen alustan kanssa sykkeen korkeammalle kuin millään muulla mainituista reiteistä.

Syke ei jälleen paljoa 160 bpm:ää alempana käynyt ja 180 tuli hiukan ylitettyneeksi useaan kertaan. Vauhti on keskimäärin ottaen ollut erittäin tasainen, mutta maastossa on ollut niin paljon vaihtelua, että sykekäyrä ei ole ollenkaan niin tasainen kuin vaikkapa Suolahden kuntoradalla lenkkeillessä.

Elokuussa näyttää olleen kiinnostusta kiepautella sieltä täältä (metsätietä, erilaisia polkuja ja mäkiosuuksia).