Riittävän tehokas liikunta, joka voi koostua parista ylämäestä ja muutaman kilometrin tasaisella lenkkeilystä, aiheuttaa tyypillisesti sen, että hengitettävyys paranee koko loppupäiväksi ja vähän seuraavaksikin, kehonkuva täsmentyy, hajuaisti tulee erottelukykyisemmäksi, hiusten pestävyys ja käsiteltävyys paranee, levottomuuden tunteen korvaa tyyneys, reaktiota ja muistamista mittaavissa mobiileissa älypeleissä saa useita kymmeniä prosentteja parempia tuloksia ym.

On ollut varsin tavanomaista, että kesäinen pyöräily 14 km ja sen jälkeinen uimareissu ja sen jälkeinen takaisin pyöräily eivät toimi aivojen kannalta samalla tapaa kuin tehokas lenkkeily, jonka saa suoritetuksi parissa kymmenessä minuutissa. Myöskään piha-askareet kuten haravointi ja lumikolaaminen eivät ole sellaisia aktiviteetteja, joilla saisi heräteltyä aivoja riittävästi, vaan se on aina se riittävän tehokas lenkkeily, joka toimii parhaiten. Toisaalta on myös niinkin, että jos tekee lenkkeilusuoritteessaan pelkästään muutamia spurttauksia ja ylämäkeen juoksuja, saa sillä selvästikin hyvät vaikutukset aivojen seutuville, mutta sitten jää muu kroppa jotenkin liian vähälle, eikä edes hengitettävyys ole aivan niin hyvää kuin jos mukana olisi silkkaa eteenpäin lenkkeilyä muutaman kilometrin verran. Lenkkeilyalustakin vaikuttaa paljon, minkä huomaa esim. siinä, että paljaalla asfaltilla lenkkeily tekee paljon enemmän hyvää kuin talvisella jalkakäytävällä lenkkeily sen tietynlaisen pehmeyden vuoksi.